Särkynyt fiilis. Voisin murentua pieninä palasina lattialle. Isäpuoli tuli kotiin ja kysyi ensimmäiseks "ootko saanut mitään aikaan?".
seuraavaks et "no ainakin oot jättänyt jääkaapin oven auki." How wonderful. Koko aamun kävin läpi kirpparille meneviä vaatteita ja siivosin huonetta.
Alkaakohan kuukautiset? vai jääköhän ne pois, oon laihtunu lyhyessä ajassa suht. paljon. Nyt pelkään että ne kilot tulee takas. Söin taas liikaa. Liikaa tonnikalaa salaatin kanssa. Liikaa jogurttia ja tyrnihilloa. Vitamiineja.
Tunnen oloni epäonnistuneeksi. En halua syödä tänään enään. Onneksi tunnin lenkki koiran kanssa illemmalla varmaan polttaa kaloreita.
Viikonlopuksi taas iskälle. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Mitenköhän isän naisystävä suhtautuu muhun nyt. Se ei pidä kohtauksista.
Oman lapsensa todistuksen keskiarvo, vähän päälle 8 oli "tosi hyvä".. mun kasipuoli, koko helvetin rankan vuoden jälkeen oli vaisu "ihan hyvä."
Tässä sen huomaa, noi kommentit musertaa, olla aina huonompi, olla aina "ihan kiva". Koska kaikki mitä mä teen on "ihan hyvää." kaikki mitä täydellinen pikkukundi tekee, on hehkuttamisen arvoista.
Nyt itkettää. Kadun niitä ruokia jotka söin. Olisin voinut jättää syömättä. Ei olisi tullut tätä katumusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti