the end

Pitkä tauko viime postauksesta. on tapahtunut paljon. Mikäli haluatte lukea uusista käänteistä elämässäni, uusi blogi on osoitteessa http://myimaginaryheaven.blogspot.com/
ajatukseni elämästä ja syömishäiriöstä ovat muuttuneet, joten perustin uuden blogin.
Kiitos Scream if you canin lukijoille <3
xoxo

because I (don't) wanna

Äiti soitti aamulla mun psykologille ja jollekin mun "hoitavalle lääkärille" tai jotain ja kertoi mun tilanteesta. Mä en tiedä mitä teen jos joudun johonkin kontrolliin, mä en kuitenkaan oo niin pahasti alipainoinen tai mitään, niin emmä tajua miks mun pitäis.
Tänään on sitten vuorossa psykologikäynti pitkästä aikaa, vaikka nyt ei just huvittais mennä kun siitä seuraa hirveä puinti, emmä tykkää yhtään selittää mistään mitään yhtään kenellekkään enkä varsinkaan luvata mitään syömisen suhteen. Mä vihaan muutenkin sitä että mä syön muiden mieliksi, ja sitten ahdistun ite. Mä haluan päättää että tää on asia jossa mä en hittovie miellytä muita. Ei mun aina tarvii. Ja sitäpaitsi olisiko ne kaikki ihmiset joiden silmien alla mä syön niiden mieliksi onnellisia, jos ne tietäis miten helvetillisen ja epätoivoisen olon se mulle sen jälkeen tuottaa?

Odottelen tässä serkun soittoa. Se lupas soittaa ku se on kotona, et nähtäis, mut ei se oo soittanu. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Mät tahdon lenkille, mutta pitää oottaa että ilma ulkona viilenee iltaa kohden.

Invisible things

Tahtoisin olla kaunis. Kaunis niinkuin noiden kuvien naiset. Haluaisin paeta realistista maailmaa johonkin kauniinpaan. Elokuviin musiikkiin. Mihin vaan. On niin tyhjä olo ja silti kaikki ihanat ihmiset ympärillä. En haluaisi hukata sekuntiakaan sitä aikaa jonka voin olla ihanien ihmisten kanssa, koska aika menee nopeasti. Tuntuu kuin 11-vuotis-syntymäpäiväni olisi ollut eilen. Siitä on yli viisi vuotta. Aika kuluu ja kuolee ja mitä mä sitten teen. Ihan oikeasti yksin. Sitten olen. Ei ole enää valinnanvaraa. Pelkään että mut jätetään yksin. Että mä jään yksin. Pelkään yksinäisyyttä ja kaipaan yksinäisyyteen. Tahdon silti olla hauras ja saavuttamaton, silti onnellinen lähellä muita. En tiedä miksi asioiden täytyy olla sekavia. Ristiriitaisia asioita, joita ei voi tajuta.

Tajuan, etten ole itkenyt pitkään aikaan. Mulla ei ole aikaa eikä tilaa itkeä, en tiedä miksi itkisin. Tiedän että edessä on parempia päiviä ja unohdan kaiken ja voin elää hetkessä. Ja joskus taas palaan tähän samaan tilanteeseen. Toivon että olen joskus vahvempi, nyt en ole, en lähelläkään sitä.

Onneksi huomenna näen yhden tyypin, hyvän kaverin ja me mennään kahville. Ja mä tiedän että se saa mut nauramaan. Se aina saa. Siksi se on niin ihana. Se sanoo jotain älytöntä tilanteessa, jossa luulee ettei koskaan voisi nauraa. Ja sitten nauraa.

Tämä teksti on omituinen, enkä yhtään tiedä miksi alunperin edes aloitin kirjoittamaan. Ajatukset ovat hiukan selkeämmät ja ahdistus on lievempi.
Sitäpaitsi, paino on mennyt alle välitavoitteen. Äiti uhkasi viedä mut lääkäriin jos laihdun kilonkin, mutta mä tiedän ettei se huomaa. Vajaa 3 kiloa tavoitteeseen, tosin mä aijon jatkaa vielä sen saavutettuani.

En muuten pääse kirjottamaan tänne seuraavan kerran ku vasta viikon päästä, koska lähden Iskälle, ja siellä ei ole konetta.
please, guys, let the sunshine in!

not there

                     "In love with all of this vampires, so you can  leave like the sane abandoned me."



Väsyttää. viime yönä nukuin vaan jotain 7 tuntia ja kyseinen määrä on mulle ihan liian vähän. Mua ahdistaa. Tuntuu yksinäiseltä. Haluaisin elää omassa kauniissa maailmassa mutta juuri nyt en pääse sinne. Tai sitten oon jo siellä eikä kukaan muu löydä sinne.
Juuri nyt tuntuu ettei kukaan  tajua mua ja ettei mitään ole olemassa. Että puuttuu jotain ja kaikki vaikkei mitään puutu.
Linnut laulaa ulkona. Haluaisin nukkua ja nähdä unia. Unia joissa kaikki on ehkä mahdollista. Ja täydellistä.

When the world (or nothing) is not enough.

Enää 300g päässä välitavoitteesta. hiphei!.
Tahdon vielä 3 tai 5 kiloa.
Makaan kotona sekaisessa huoneessa. Ja vähintään yhtä sekava olo.
Kofeiini ei ole mulle hyväksi.

peace

väsyttää. Kaikki voimat on ihan lopussa enkä jaksaisi tehdä mitään. Pitäisi siivota, mutta en jaksa, koirakin pääsee vasta illalla pitkälle lenkille.
Ihanan rauhallista olla yksin. Ihanaa maata sängyssä ja rentoutua. Sosiaalinen väsymys. Ei jaksa puhua, pitää olla hiljaa.
In peace.

I fly until my wings fall apart.

Kuva on mielestäni tajuttoman kaunis.
Väsyttää ja on nälkä, mutta oon viimein tyytyväinen itteeni. Oon harrastanu liikuntaa tänää about 2,5 h ja ruuat on menny melkein kohdalleen. Vaa'alla paino näyttää aavistuksen laskeneen.
Mulla oli voittajafiilis, kun tulin puolen tunnin juoksu-kävely-lenkiltä. Sitten serkku soitti ja pyys kävelylle ja toki mä lähdin. Oli ihanaa nähä serkkua. Se on yksi läheisimmistä ihmisistä mun elämässä.
Alunperin mun piti kattoa Uusikuu, mutta serkun seura voittaa aina ja onpahan jotain tekemistä huomisellekin, kun oon varmaa yksin kotona. Ajattelin myös siivoilla huonetta ja vähän sisustella, ainakin uusia valokuvia seinille.
Voisi nukkua kohta, pääsisi pois näläntunteesta ja väsymyksestä. Mulla niskat jumissa ja siitä johtuen vielä päänsärky.
Mulla ei ole tyhjä olo ja mä suunnittelin. I guess it's getting better for a while.

Send me on my way still smiling

I've said it so many times
I would change my ways
No, nevermind
God knows I've tried

"I had to make a choice that was not mine,
I had to say goodbye for the last time."


Istun yksin huoneessa, toppi ja legginsit päällä, kuuntelen Shinedownia ja tunnen oloni hyvin isoksi.
There's no things I could say right now, It's all the same shit.

Scared

Olen. Lihonut.
Stana. Ei tästä tule mitään. Mä oon jäänyt koukkuun tähän. Mä en enää voi syödä mitään normaalisti. Pelkään koko ajan että mä lihon. Ramppaan vaa'alla. Itken.
Äiti on huolissaan. Iskäkin yritti pakottaa mua syömään. Koko päivän estin mielitekoa mennä syömään koko helvetin vanilijajäätelöboksi iskän pakastimesta. Se on mun lempijäätelöä. Söin sitä eilen. En tänään. En voinut syödä hyvää thairuokaa kuin puoli annosta, koska siinä oli 100 cal/100 grammaa. Ja sitten, mä painan vähemmän kun pari viikkoa sitten. Solisluut alkaa näkyä. Yritän peitellä sitä. Mua pelottaa nyt, en edes tiedä mikä. Haluan vaan laihtua.

No one hears you're screaming...

Särkynyt fiilis. Voisin murentua pieninä palasina lattialle. Isäpuoli tuli kotiin ja kysyi ensimmäiseks "ootko saanut mitään aikaan?".
seuraavaks et "no ainakin oot jättänyt jääkaapin oven auki." How wonderful. Koko aamun kävin läpi kirpparille meneviä vaatteita ja siivosin huonetta.
Alkaakohan kuukautiset? vai jääköhän ne pois, oon laihtunu lyhyessä ajassa suht. paljon. Nyt pelkään että ne kilot tulee takas. Söin taas liikaa. Liikaa tonnikalaa salaatin kanssa. Liikaa jogurttia ja tyrnihilloa. Vitamiineja.
Tunnen oloni epäonnistuneeksi. En halua syödä tänään enään. Onneksi tunnin lenkki koiran kanssa illemmalla varmaan polttaa kaloreita.
Viikonlopuksi taas iskälle. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Mitenköhän isän naisystävä suhtautuu muhun nyt. Se ei pidä kohtauksista.
Oman lapsensa todistuksen keskiarvo, vähän päälle 8 oli "tosi hyvä".. mun kasipuoli, koko helvetin rankan vuoden jälkeen oli vaisu "ihan hyvä."
Tässä sen huomaa, noi kommentit musertaa, olla aina huonompi, olla aina "ihan kiva". Koska kaikki mitä mä teen on "ihan hyvää." kaikki mitä täydellinen pikkukundi tekee, on hehkuttamisen arvoista.
Nyt itkettää. Kadun niitä ruokia jotka söin. Olisin voinut jättää syömättä. Ei olisi tullut tätä katumusta.

Something inside this heart has died, you're in ruins.

pics tell more than words.

Tuntuu että monen viikon ahdistus paiskautui tänään naamalle. Ei huvittaisi kertailla tapahtumia, mutta heräsin aamulla lämpöön, pelkäsin verenmyrkytystä eilisiltaiset viiltohaavat mielessä, iskä huusi turhasta, ahdistuin, äiti haki mut kotiin...
Siinä päiväni tiivistettynä. Nyt makaan sängyssä silmät turvonneina kaikesta itkemisestä ja koukutan itseäni onnellisesti sosiaaliseen mediaan. Kuinka helpottavaa huomata olevansa jälleen datauskierteessä.

Sugar dreams

Yhdessä tänään
Yhdessä iltaa
Oltaisiin
Yhdessä yöhön
Yhdessä aamuun ja pian ihan


Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.



Ihana päivä. Ihana fiilis. Kavereiden kanssa hengattiin porukalla montturockissa.
Parhaan kaverin kanssa diggailtiin Chisua. vieressä oli aivan tajuttoman suloinen homopari, jotka ihan fiiliksissä lauloi mukana.
Tuli tosi läheisyydenkipeä olo, ristiriitaista kyllä kun juuri pääsin tekstaamasta yhdelle tyypille että mä en voi tällä hetkellä sitoutua.
Silti musta nyt tuntuu että mä tahdon jonkun mun viereen.<3

the leaving song

Eilinen ilta. Ja ihanuus. Nauru. Ihmiset. Hetkeen en pelännyt. En muistanut. Käsissä on haavoja piikkipensaasta ja lattialla hiekkaa. Muistojen palasia, ei niin rikkinäisiä sirpaleita.
Odotan, että eräs ihana tyttö tulee hakemaan mut ja lähdetään yhdessä nauttimaan kesän ensimmäisistä hetkistä. Vaikka ulkona on kylmä, se ei haittaa, hymy lämmittää.
Enää ei itketä, vaikka me kaikki hajotaan jonnekin, ympäri maailmaa. Se ei enää tunnu lopulta.
Paino on taas laskenut. Enää 2 kiloa välitavoitteeseen. En pysty hyppimään riemusta koska väsyttää. Raukeus ja darra.

she wants to go fast, never come back and never collapse

She wants to go fast
And never come back
And never collapse
And he's a real animal
Gone out of control
Who'd rather die young than get old

Oli ihana päivä tänään. Käytiin kavereiden kanssa ostamassa ruokaa stockalta ja sit mentiin espan puistoon syömään. Sen jälkeen ikkunashoppailtiin ja käytiin kokeilemassa jotain 15 sentin korkoja. Ne pidensi kivasti jalkoja ja näytin hetken jopa laihalta.
Olin onnellinen jonkin aikaa ja oli tosi hyvä fiilis.
Juttelin parhaan kaverin kanssa ja oli helpottavaa puhuu (melkein) kaikesta, mutta jossain takaraivossa jyrsii koko aika vähättelevä ääni joka vinkuu että "ei sun ongelmat oo mitään, monilla menee huonommin, pidä se pääs kiinni, angstiteini", vaikka toisaalta muut ihmiset tuntuu ottavan kaiken vakavammin kuin mä.
Paino on pysyny siinä samassa lukemassa ja vituttaa kyllä aika raskaasti, kun se on normaalipainon puolella.
Musta on vaan kertakaikkisen helvetillistä olla normaalipainonen. Äh, tuntuu ihan idiootilta puida tätä, taidan mennä kohta nukkumaan.
Oon totaalisen rakastunut tohon kuvaan, oikeesti, mikä tossa on, dunno why ja joo oon terve. rawr. Nyt musta tuntuu että on oikeesti ihan pakko mennä unten maille, muuten en herää kouluun viimeseen päivään ysiluokkalaisena.
(paljon menettäisinkin).
No ei, oikeesti, I'm gonna miss these people so fucking much.
ei ajatella sitä nyt.
hyvää yötä..

Look in my eyes, you're killing me, all I wanted was you.

What if I wanted to break
Laugh it all off in your face
What would you do?
What if I fell to the floor
Couldn't take all this anymore
What would you do, do, do?

Come break me down
Bury me, bury me
I am finished with you
Look in my eyes
You're killing me, killing me
All I wanted was you

heräsin ennen herätyskelloa iloisena kun muistin Sex and the Cityn. Mennään siis tänään kattoo se kaverin synttärien kunniaksi.
+ mennään kans espalle piknikille <3
Siirsin uutta musaa soittimelle kun noi edelliset oli jo ihan puhki kuunneltu ;)
Ihanaa saada uutta musiikkia! Niiden joukossa oli 30: seconds to marsin The Kill, jonka sanat varmaa sopii mun elämään paremmin ku minkään muun biisin.
Siks mä kopioin ne tänne.
Mulla oli hetki sitten vielä nälkä mut eipä oo enää. Mulla on poikkeuksellisesti mekko ja korkkarit päällä.
Mut nyt äiti heräs -prkl- en pääsekään lähtee ilman aamupalaa!

Lost in the dark, dark world.

tunnen yhtäkkiä itseni tosi yksinäiseksi.
tahdon nukkumaan.

never let them take you alive...

aloitan nyt blogin omasta pienestä elämästäni: musiikista, laihdutuksesta,elokuvista, fiiliksista, pienistä hyvistä ja huonoista hetkistä...
postausten aiheet siis riippuvat päivästä ja fiiliksestä, mutta uskallan varoittaa, että jos kaipaa kesäpäiville mukavaa ja piristävää lukemista, kannattaa suunnata muualle.
blogeja mulla on ollut joskus aiemminkin projektin alla mutta ne on aina jotenkin kaatuneet siihen että oon puolihuolimattomasti antanut osoitteen jollekin kaverille ja sitten en oo enää pystynyt kirjoittamaan, tai sitten yksinkertaisesti se ajatus, että ne omat tekstit on netissä kaikkien luettavana, ja joku tuttukin voi eksyä niitä lukemaan, on alkanut ahdistaa.
niin kuin tossa tietopalkissa lukeekin, olen siis 16-vuotias tyttö. Sen verran voisin kertoa itestäni, että noi yllämainitut musiikki ja leffat on mulle ihan elintärkeitä asioita, joten kulutankin niitä ihan kiitettävästi. Musiikillinen suuntautumiseni sijoittuu sinne jonnekin punkin ja emocoren tuntumaan, ja leffasuosikeiksi voisi mainita Tim Burtonilta ainakin Sweeney Toddin ja Sleepy Hollown.. tuontyyppistä kauhua/trilleriä tulee mieluiten katseltua. :)

Tällaista esittelytekstiä on vähän vaikea kirjoittaa kun en yhtään tiiä että mitä te nyt yleensäkään haluaisitte tietää musta... okei, listaan tähän alle pientä epämääräistä tietoa itsestäni:

1. mulla on diagnosoitu epätyypillinen syömishäiriö, ja oon tosi tyytymätön painooni ja vartalooni. Tahtoisin tosi kovasti olla laiha, ja muiden mielestä kai oonkin, mutta tän paksun kallon sisään se ei jostain syystä tunnu mahtuvan. Painoa ja pituutta en rupee vielä tänne kirjoittamaan, koska se on ihan mahdotonta mulle.
Yritän jatkuvasti vähentää syömistä, ja yksi tän blogin perustussyistä oli just se, että ne päivän ruuat on vaan niin helvetin paljon helpompi naputella koneelle kun tuhertaa johonkin ruutuvihkoon puoliunessa.

2. Rakastan pukeutuu isoihin bändipaitoihin, erityisesti Misfits- ja My Chemical Romance-bändipaidat on melkein aina pesussa ihan vaan siitä syystä että rakastan niitä niin paljon ja ne on aamun läskifiiliksen pelastajia!

3. Oon koukussa lost-TV-sarjaan, jostain syystä. Sen lisäksi oon seurannut Täydellisiä Naisia 13-14 vuotiaasta asti, koska se musta huumori vaan puree muhun niin täysillä.

4. Mustaan huumoriin kun päästiin, niin mulla on tosi outo huumorintaju, ja oon aika sarkastinen. Leffoissa ja sarjoissa rakastan mustaa huumoria, niinku esimerkiks just täykkärit, leffoista mainittakoon vaikka Imaginary Heroes ja Shutter Island.

5. Tykkään hirveesti lukemisesta ja kirjottamisesta. Kirjotan ite paljon biisinlyriikoita/novelleja/epämääräisiä runoja. Jokunen saattaa jopa joskus päätyä tänne. Mulle on luettu ääneen ihan pienestä lähtien. Viimeisin hyvä lukemani kirja on S.E Hintonin Vampyyrin Palvelija.

6. En oo ikinä seurustellu. Se ei kuitenkaan mua haittaa koska omistan maailman ihanimman kaveriporukan, jotka jaksaa yleensä tajuta mun outoja juttuja ja ilahduttaa mun päivää vaan olemalla niin ihania.


tää oli nyt vähän tämmönen esittelypostaus...
jos kiinnosti niin klikkailkaa itsenne tähän blogiin toistekin..